1.         Kuin luonto muuttaa muotoaan,
            myös meidät muuttumaan saa voima maan-
            mut´ yksi kestää vaan,
            puu suvun paikallaan,
            ei kaada elon myrskytkään.

kerto:    Sinä ja minä ja lapsemme,
             me uutta verta luovutamme.
             Sinä ja minä ja äitimme,
             me uutta voimaa täält' saamme.

2.          Niin sangen harvoin tavataan,
             vaik´yhteen kuulutaankin aina vaan.
             Vuos´kului, toinenkin,
             nyt ollaan vihdoinkin
             taas saman kurkihirren all

kerto:    Sinä ja minä ja lapsemme,
             me uutta verta luovutamme.
             Sinä ja minä ja äitimme,
             me uutta voimaa täält' saamme.

3.          Näin kaikki saapuu laulamaan,
             riemuisaan tunnelmaan ain´uudestaan;
             on suurin rikkaus
             tää sukurakkaus -
             se kestää vuosisatain taa.

kerto:    Sillä sinä ja...